Kummituksia, hiisiä ja muuta karmaisevaa. Miksi kauhuelokuvat ja kummitustalot kiehtovat meitä? Vaikka olisimme puolikuoliaana pelosta, jokin vetää meitä pimeälle puolelle.
Useimmille meistä kummitusjutut ovat vain taikauskoista höpinää, mutta voiko koskaan olla täysin varma? Totuus on tuolla jossain, mutta emme koskaan saa tietää koko totuutta salaperäisistä katoamisista, aavemaisista varjoista tai oudoista sattumista, joita yksinkertaisesti ei voi selittää. Eli kertomuksista, jotka nostattavat karvat pystyyn. Kaikki olemme joskus kokeneet saman: tunne, että et ole yksin.
Kummituspaikkoja on maapallon joka kolkassa, mutta Puolassa veret seisauttavat tarinat jäävät piinaamaan painajaisissakin.
Ei ole parempaa aikaa paneutua yliluonnollisten ilmiöiden synkkään maailmaan kuin halloween. Läpi vuosisatojen on uskottu, että kurpitsajuhlan aikaan on todennäköisyys aavemaisiin kohtaamisiin suurimmillaan. Yleisesti uskotaan, että lokakuun viimeisenä päivänä eli päivää ennen marraskuun ensimmäisenä vietettävää pyhäinpäivää on kuolevaisten ja henkimaailman välinen aita matalimmillaan ja vainajien haamut voivat saapua rajan taa. Uskotaan myös, että juuri sinä yönä noituuden ja magian voimat jylläävät vahvimmillaan.
Kun lokakuun loppu lähestyy ja hornan henget alkavat päästä valloilleen, on paras valmistautua öistä pelottavimpaan.
Alla verenhimoisille kummitusten metsästäjille muutama vinkki pelkolistalle lisättävistä kohteista. Tule jos uskallat!
Puolan upeat historialliset rakennukset näyttävät kauniilta, mutta kauneimpienkin julkisivujen takana piilee synkkääkin synkempiä tarinoita eteenpäin kerrottavaksi.
Krakova
Mariankirkon tornista kaikuva trumpetinsoitto ei ole alkuunkaan niin iloinen kuin voisi ajatella. Sävelmä syntyi alun perin varoittamaan kaupunkia uhkaavasta hyökkäyksestä. Eräänä yönä kuitenkin vartiomiehen, joka soitollaan kehotti tarttumaan aseisiin, kurkun lävisti hyökkääjien nuoli, ja nyt hänen levotottoman sielunsa uskotaan kummittelevan tornissa ja kaupungilla.
Toinen puistattava paikka on Wawelin kuninkaanlinna. Tämän suositun maamerkin sanotaan olevan yksi kaupungin aavemaisimmista paikoista. Linnaan on aikoinaan haudattu Puolan kuninkaita ja huhutaan, että siellä kummittelee. Oletko koskaan tuntenut Wawelissa ollessasi viileyden väreilevän ilmassa? Saattaa olla, että kuninkaalliset haamut viehtyivät seurastasi.
Drzewica
Monet ovat varmaan itse kokeneet vaikkapa tyynyn takaa vilkuillen, miten kunnon vanhan ajan kauhuelokuvat varjoista kurkkivine kummituksineen saavat housun puntit tutisemaan. Jos tällaiset asiat saavat veresi seisahtumaan, suuntaa Drzewican linnaan. Sanotaan, että siellä kummittelee valkoisena naisena tunnettu haamu. Hänen huhutaan olevan Adam Drzewickin tytär, jonka sanotaan kuljeskelevan linnan raunioissa muistuttamassa tulijoita kokemistaan kauhuista. Kun Puolaan hyökännyt Ruotsin armeija lähestyi linnaa 1650-luvulla, katsoi hän paremmaksi kuolla kuin joutua ruotsalaisten kynsiin. Sellaista oli hänen isänmaallisuutensa; hän hyppäsi alas linnan tornista kohdaten traagisen kuoleman. Ehkä tavoitat vilahduksen hänen haamustaan raunioiden keskellä.
Powązkin hautausmaa Varsovassa
Powązki on kaupungin suurin hautausmaa joten ei ihme, että herättää levottomuutta kävellä hautojen ja hautapaasien seassa.
Useimmat hautausmaat ovat hieman puistattavia, mutta Powązkissa tunnet kylmän väreet selkäpiissä. Ja jopa päiväsaikaan!
Sobótka-katu Gdańskissa
Pirunkukkulana tunnetulla mäellä on vanha autioitunut talo. Noitien sanotaan kokoontuneen sinne pitämään saatanallistia rituaalejaan. Vuosien mittaan taloa on käytetty eri tarkoituksiin, onpa siellä ollut aikoinaan televisioyhtiön pääkonttorikin. Huhutaan, että kutakin talon käyttäjää ovat vuorollaan härinneet tuntemattomat, ennen kokemattomat voimat, jotka ovat pelottaneet kaikkia. Tarvitset rautaiset hermot yöpyäksesi siellä!
Jos kauhu kuuluu matkaohjelmaasi, anna palaa! Puolassa on tosin paljon miellyttävämpiäkin kohteita, jotka eivät aja sinua sängyn alle pelkäämään.
Hyvää halloweenia!
