Gniezno oli Puolan ensimmäinen pääkaupunki vuoteen 1038, minkä jälkeen se oli kirkollinen keskus. Legenda kertoo Lechin, puolalaisten esi-isän, nähneen metsästysmatkallaan valkoisen kotkan levittelevän siipiään ilta-auringon punaiseksi värjäämää taivaanrantaa vasten. Lech päätti perustaa paikalle linnoituksensa, joka sai nimensä pesä-sanasta. Tarua tai totta, polaanien heimo asutti Gnieznoa jo 700-luvulta alkaen.
Kaupunkia dominoivalla Lechin kukkulalla sijaitsee kaksitorninen goottilainen Marian katedraali, jonka nykymuoto on vuodelta 1342. Kirkko on pystytetty polaanien 900- ja 1000 -lukujen kirkkojen päälle. Vuosina 1025–1300 katedraalissa kruunattiin viisi Puolan kuningasta. Gnieznon suojeluspyhimys on Adalbert (puolaksi Wojciech). Boleslav Urhea lähetytti Prahan piispan Adalbertin käännyttämään pakanallisia prusseja kristinuskoon, jossa tämä vuonna 997 Elblągin lähellä koki marttyyrikuoleman.
Syyllisyydentuntoinen Boleslav nouti itse Adalbertin ruumiin Gnieznoon, jonne hänet jo vuonna 999 Puolan suojelupyhimykseksi korotettuna haudattiin. Saksan ja Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari Otto III saapui vuonna 1000 pyhiinvaellusmatkalle Adalbertin haudalle. Böömin joukot ryöstivät vuonna 1038 Boleslav Urhean lahjoittaman sarkofagin, seuraavan Sigismund III Vaasan lahjoittaman veivät ruotsalaisjoukot vuonna 1655.
1100-luvun romaaniset pronssiovet ovat kansallinen aarre. Niihin on kaiverrettu jaksoja Pyhän Adalbertin elämästä.
