Tarnowskie Góryn lyijy- ja hopeakaivos ja sen maanalainen vedenhallintajärjestelmä on poikkeuksellinen kaivoskokonaisuus, jossa on noin 50 kilometriä vedenpoistotunneleita, yli 100 kilometriä tunneleita, louhittuja kammioita ja lukuisia kaivoskuiluja yhteispinta-alaltaan yli 38 km2.Kaivos sijaitsee Ylä-Sleesian perinteisellä kaivosalueella Etelä-Puolassa. Kaivoksen vedenhallintaverkosto on yksi suurimmista, parhaiten säilyneistä ja helppopääsyisimmistä maailmassa.
Kaivos on merkittävin osa isoa 150 km2 suuruista aluetta, jonka lyijy- ja hopeaesiintymiä on hyödynnetty 1100-luvulta 1900-luvun alkuun asti. Aikojen kuluessa alueella on ollut paljon pienimuotoisia kaivostoimintaa. Laaja-alaisinta louhinta oli vuosina 1784‒1910 toimineen Fryderyk-kaivoksen aikana. Kaivosmuseo tutustuttaa johdonmukaiseen 1500-luvun puolivälissä käynnistettyyn vesiteknologian strategiaan, jota on yli 300 vuoden aikana laajennettu ja uudistettu. Maan pinnalla on kaivosmuseo ja höyrykoneiden ulkomuseo.
Kaivoksen vedenhallintajärjestelmä toimii edelleen. Se on ollut huolellisen kunnostuksen kohteena vuodesta 1957 alkaen.
Krakovassa kesällä 2017 kokoontunut Unescon maailmanperintökomitea nimesi 9.7.2017 Tarnowskie Góryn lyijy- ja hopeakaivoksen ja sen maanalaisen vedenhallintajärjestelmän Unescon maailmanperintöluetteloon. Tarnowskie Góryn kaivos oli ainut teollisuuskohde uusista maailmanperintökohteista.
