Kreikkalaiskatolisten ja ortodoksisten puukirkkojen ainutlaatuinen kauneus on silmien ja sielun juhlaa. Kirkot ovat puusepäntyön taidonnäyte; puusepät muuttivat korkealle kohoavat lehtikuuset taidokkaasti rakennetuiksi kirkoiksi.
Puukirkot ovat kuin muistumia vanhoista ajoista, jolloin Puolan rajat ulottuivat kauas itään ja muodostivat eurooppalaisen kulttuurin ja uskonnon rajamaan. Vanhimmat kirkot ovat 1400-luvulta. Karpaattien temppelien luojat käyttivät esikuvanaan suurten rakennusten arkkitehtuuria. Puuseppien juuret ovat Bysantissa. Veistäjiä innoittivat enemmän barokin muodot kuin gotiikka. Alueella on säilynyt noin sata puukirkkoa, joille tunnusomaisia ovat sipulikupoliset katot. Maailmanperintökohde käsittää puukirkkoja sekä Puolan että Ukrainan Karpaateilta. Yhteensä 16 puukirkosta kahdeksan on Puolassa ja kahdeksan Ukrainassa.
Puolan puukirkot ovat Pyhän Jaakobin kirkko Powroźnikissa, kolme arkkienkeli Mikaelille nimettyä kirkkoa Brunary Wyżnessä, Turzańskissa ja Smolnikissa, Jumalanäidin suojeluksen kirkko Owczaryssa, Kaikkein pyhimmän jumalansynnyttäjän kirkko Chotyniecissä sekä kaksi Pyhän Paraskevan kirkkoa Kwiatońissa ja Radrużissa. Puukirkot sopivat täydellisesti ympäröiviin metsäisiin vuoristomaisemiin. Yleensä ne sijaitsevat kukkulalla ja ovat ikiaikaisten puiden ympäröimiä. Kirkkoon kuljetaan koristeellisen portin kautta. Asuinrakennukset rakennettiin yleensä jalokuusesta, kun taas lehtikuusi varattiin kirkkojen rakennustyöhön. Entisaikojen puuseppämestarien osaaminen näkyy seinärakenteissa sekä taidokkaasti muotoilluissa katoissa ja kellotorneissa. Sisätiloja koristavat usein seinämaalaukset, mutta erityisen tärkeitä olivat ikonit, jotka kuvaavat Kristusta, Jumalanäitiä, pyhimyksiä ja raamatun tapahtumia. Ikonit on aina sijoitettu samaan, liturgisen järjestyksen sanelemaan paikkaan.
Lisätietoja Unescon verkkosivulla: whc.unesco.org
